PlayPoint Park loistava kokemus / PlayPoint Park was great experience

Keuhkokuumeesta huolimatta kuskasin yhden muksuistani kaverisynttäreille Itiksen Prisman yläkerrassa sijaitsevaan PlayPoint Park -sisähuvipuistoon.
Keuhkokuume ei tykännyt, skidi kylläkin.
Toistaiseksi en löydä yhtään miinusta paikasta, plussia useitakin.
+Sopivan kokoinen 4-vuotiaalle. Pystyin itse lepäämään sohvilla huoletta ja jotenkuten pitämään silmällä missä päin muksu juoksi. Ulos ja karkuun ei pääse.
+Siisti ja lattialla tatamit. Loistavaa jos mukana on lapsia, jotka opettelevat kävelemään.
+Kohtuuhintainen kahvila, jonka tarjonta voitti hoplopit mennentullen.
+Lapsiparkkimahdollisuus.
+Ilmaista vettä lapsille.
+Aikuiset sisälle ilmaisseeksi. Joissakin vastaavissa paikoissahan aikuistenkin pitää maksaa.

In spite of pneumonia, I took one of my kids to celebrate her friends birthday yesterday at PlayPoint Park, Itäkeskus. 
Pneumonia was not happy about it, the kiddo was. 
For now, I did not find any minuses at PlayPoint, many bonuses yes.
+Perfect size for 4yrs old. I could easily rest on a sofa and keep an eye on her. 
+ Clean and the floors were covered with tatami. That comes handy with babies and toddlers.
+Fairly priced coffee with offerings that beat hoplops anytime.
+A chance to leave kid with childminder.
+ Free water for kids.
+Adults do not have to pay entrance fee. This is not a case in all similar places. 
 

Viikon loma / Holiday!

Haluaisin kovasti päivittää blogiani joka päivä.

Uskoin pystyväni siihen myös lasten talviloman aikana.

Päivityksen voisi lopettaa tähän: HAHAHAHHAHAAAA!!!!!

Kirjoittamisen sijaan olen:

-          selvittänyt erilaisista leikkityökoneista johtuvia riitoja.

-          reväyttänyt niskani.

-          yrittänyt opettaa poikia potalle.

-          korjannut lattialta pissaa, juomia ja ruokaa.

-          viikannut pyykkiä.

-          luutunnut lattiaa.

-          yrittänyt neuvotella kaksivuotiaiden kanssa siitä, että muillakin haarukoilla kuin seeprahaarukalla voi syödä.

-          pukenut ja riisunut rääkyviä lapsia.

-          yrittänyt huomata myös neljävuotiaan.

-          sairastunut keuhkokuumeeseen.

-          tuntenut niin huonoa omatuntoa siitä, että esikoinen aina jää kolmosten jalkoihin, että kävin hänen kanssaan uimassa. Keuhkokuumeisena. Ei ollut viisasta.

-          ollut hermoromahduksen partaalla, jos joku huutaa ”äiti!” vielä kerrankin!

Onneksi olemme myös halanneet, painineet ja jutelleet. Kaikin puolin hyvä viikko siis.

I really want to write to my blog everyday.

I was in belief I can do it, even when kids are on a week long holiday from daycare.

Well, all I have to say about that is: HAHAHHAHHHAAAHHAAHA!!!!

Instead of writing I have been:

-          solving fights involving different kinds of toy tractors etc.

-          ruptured my neck muscle.

-          potty-training the boys.

-          cleaning pee, drinks and food from the floors.

-          folding laundry

-          mopping the floor.

-          trying to negotiate with a bunch of two years olds that one can eat with any fork, not just with the one that has zebra on it.

-          dressing and un-dressing screaming kids.

-          trying to give some attention to my 4yrs old.

-          getting pneumonia.

-          feeling so guilty for not having been able to pay attention to my 4yrs old that I took her to swimming, even though I have the pneumonia. Not wise.

-          going crazy if I hear ”Mommy!” once more.

But we have also been hugging, play-wrestling and having good talks. All in all, a good week, I say.

Perhevapaiden uudistus olisi hassua / It would be silly to make changes to family leave system

Tein tänään haastatteluita tulevaa kirjaani varten, joka käsittelee kotiäitiyttä.
Kotiäitiys on mitä tiukemmin sidottu politiikkaan ja talouteen.
Kuulun siihen porukkaan jonka mielestä perhevapaajärjestelmää ei tarvitse uudistaa.
Se ei ole nykyisin kovin suosittu porukka. Yleisesti hyväksytty mielipide tuntuu olevan, että olisi tasa-arvoista jakaa perhevapaat äidin ja isän kesken.
No, onhan se. Mutta tasa-arvoista se ei ole, jos jakamisesta päättävät poliitikot.
Silloin kaunis idea muuttuu ylimieliseksi saneluksi. Jokainen äiti ja isä on varmasti tässä asiassa oman perheensä edun asiantuntija.

Today I did some interviews regarding my up coming book about being a stay at home mom.
It is a subject that is very much tied into politics and economy.
I belong to that group which does not support renovation of family leave system here in Finland.
It is not a very popular group these days. The "right" opinion on subject seems to be that family leave - which in Finland can be three years all together - should be divided between mother and father, preferably equally.
Nice idea, but the niceness of it disappears if it is politicians who decide who gets to stay at home. I believe every mom and dad has the right to make the choice best for their family.

Päihdetyötä ja lehdentekoa

Toimittajan työn ohella olen tehnyt töitä – niin palkallista kuin vapaaehtoista – päihderiippuvuuteen liittyvien teemojen parissa.

Siksi olenkin iloinen, että pääsen osaksi Irti Huumeista Ry:n julkaiseman Taite-lehden toimituskuntaa! Mielenkiintoisia juttuja tulossa, niin itselleni kuin lehteen.

Samalla hirvittää. Nyt äitinä, päihderiippuvuudet koskettavat minua aivan uudella tavalla. Aiemmin suhtauduin asiaan lähinnä mielenkiinnolla, nyt rinnalle ovat nousseet enemmän tunteet.

Kun syksyllä tein töitä päihderiippuvaisten kanssa palkollisena, ohjenuoranani oli, että joku päivä oma lapseni voi olla heidän asemassaan. Siksi yritin kohdella jokaista asiakastani kuin toivoisin omaa lastani kohdeltavan siinä tilanteessa.

Asenne kävi raskaaksi – liian raskaaksi. Työ söi liikaa voimia ja vaikka kuinka olin etukäteen ajatellut, etteivät työasiat seuraa minua kotiin, seurasivathan ne uniin ja ajatuksiin.

Besides doing journalism, I have worked and volunteered in different jobs in the field of substance abuse.

For this I am glad I am now part of a team of Taite, a magazine published by Finnish NGO Irti Huumeista Ry.

Interesting stories in the horizon!

But at the same time, it is a bit scary. Now when I am a mother, I feel differently about substance abuse than before. Before, I dealt with the topic as something that was very interesting, now emotions are part of it.

Last fall I worked with former drug users, and my guiding light was that some day my own kid could be in their position. That is why I wanted to treat everyone of them as I wish someone would treat my kid, would they be in that situation.

It was an attititude too hard to keep up with. The work become too much and no matter how much I had believed beforehand that I won’t let the stuff at work to follow me at home, it did appear in my dreams and thoughts.

Fysioterapiaa synnytyksen jälkeen? / physiotherapy post baby?

Ystävänpäivänä minulla oli fysioterapeuttini vastaanotto.

Eikä hän kuulkaas ole mikä tahansa fysioterapeutti. Jos hänestä tehtäisiin iltapäivälehden otsikko, hän olisi SUPERfysioterapeutti.

Olen käynyt saman fysioterapeutin vastaanotolla reilut kymmenen vuotta. Hän on niksauttanut selkärankaani ja hoitanut polveani, pistellyt minuun akupunktioneuloja ja tutkinut jalkateräni.

Käynneissäni oli melkein neljän vuoden tauko. Edellinen käyntini oli samana päivänä, kun tein positiivisen raskaustestin esikoisestani. Itse asiassa hän oli toinen ihminen, joka sai tietää raskaudestani. Äitini oli ensimmäinen.

Silloin olin timmi thainyrkkeilijä.

Nyt, neljä lasta myöhemmin, olen monivaivainen keskivartalolihava.

Minua hävetti riisua itseni alusvaatteisilleni.

Ennen kolmosteni syntymää olin viisi kuukautta vuodelevossa. Lihasvoimani katosi lähes tyystin. Koko vartalonasentoni vääristyi valtavan vatsakummun voimasta.

Vuodelevon päätteeksi kolmoset leikattiin mahastani. Leikkuuhaava on noin 20 senttiä pitkä.

Sen jälkeen… ei mitään.

Ei fysioterapialähetettä. Ei kuntoutusta. Ei yhtikäs mitään.

Nyt ehdin – ja pystyin maksamaan – ensimmäistä kertaa fysioterapian synnytyksen jälkeen. Siinä meni 2,5 vuotta.

Minulla on napatyrä. Tuntuma keskivartalolihaksiin on hukassa. Nilkkani oli jumahtanut virheasentoon. Rintarankani ei liikkunut. Alaselkäni on notkolla.

Ranskassa kaikki – jopa ihan yhden lapsen synnyttäneet – äidit saavat ilmaista fysioterapiaa synnytyksen jälkeen.

Nämä valinnat kertovat minusta suoraan yhteiskunnan asenteesta. Minkä arvoinen äiti on?

On Valentine’s Day I met with my physiotherapist. And he is not just a physiotherapist, he is sort of SUPERphysiotherapist. He has dealt with my physical problems for more than ten years. He knows my back, my knees, my neck and my ankles.

This was the first time I saw him in four years. Actually, last time I saw him was the day I did a positive pregnancy test for my daughter. He was the second person to know I was pregnant. My mom was the first.

I used to be fit thaiboxer.

Now, four kids later, I am just fat.

I felt shame while undressing myself.

Before I gave birth to my triplets, I was on modified bedrest for five months. Needless to say, my muscle strength very much disappeared. My whole posture went wrong, since three kids in one’s womb tend to change the way body works.

To end the bedrest, I delivered the triplets by Ceasarean. They cut a wound on my stomach, 20 cm long.

After that. Nothing. No physiotherapy. No tips on how to heal. Just nothing.

Now I had time – and the money – for the first time since my triplets were born to see my physiotherapist. It took 2,5 years.

I have no sense or control of core muscles. My ankles were positioned wrong. My ribcage does not move.

In France all the mothers receive free physiotherapy after giving birth.

For me, this is a straight indicator on how much respect the society has for a motherhood.