Lapsen maailma
-lehdessä oli mielenkiintoinen
juttu lapsiperheiden köyhyydestä. Liverpoolin yliopistossa
tehdyn tutkimuksen mukaan köyhyys – ei työttömyys – on uhka niin äidin kuin
lapsen mielenterveydelle. Köyhän rajana tutkimuksessa pidettiin suhteellista
köyhyyttä, eli sitä että perheellä on käytettävissään 60% tai alle maan kotitalouksien
keskituloista.
Köyhyyden vaikutus tuli lapsiin usein äidin
kautta: kun äiti stressaa rahapulaa, miettii mistä saadaan ruokaa ja tuntee
huonoa oloa siitä, että ei pysty tarjoamaan lapselleen niin sanottua normaalia
lapsuutta taloudellisesti, heijastuu se myös lapsen psyykeen.
Menkööt äidit töihin?
Se ei ikävä kyllä ole nykyaikana enää pätevä neuvo, sillä liian moni köyhä jo käy töissä. Länsimaihin on syntynyt köyhä työväenluokka, jossa työstä saatava korvaus ei riitä sellaiseen elämään, että ruokaa riittäisi ja vapaa-ajallakin voisi vähän joskus kuluttaa. Nämä äidit ovat ihmisiä, jotka tekevät yhtä pitkää päivää kuin kuka tahansa toimitusjohtaja, mutta saavat työstään kuussa korvauksen, jonka toimari nappaa parissa päivässä.
Se ei ikävä kyllä ole nykyaikana enää pätevä neuvo, sillä liian moni köyhä jo käy töissä. Länsimaihin on syntynyt köyhä työväenluokka, jossa työstä saatava korvaus ei riitä sellaiseen elämään, että ruokaa riittäisi ja vapaa-ajallakin voisi vähän joskus kuluttaa. Nämä äidit ovat ihmisiä, jotka tekevät yhtä pitkää päivää kuin kuka tahansa toimitusjohtaja, mutta saavat työstään kuussa korvauksen, jonka toimari nappaa parissa päivässä.
Kun siis työpäiviä halutaan pidentää ja
palkkoja laskea, kannattaa miettiä tekojen seurauksia. On totta, että Suomessa
asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta se ei ole kauhean terävä
peruste heikentää ihmisten elämänlaatua ja murtaa lapsiperheiden jaksamista. Suomessa
on pitkään oltu ylpeitä tasa-arvosta ja siitä, että työtä tehdään reiluilla
ehdoilla. Toivottavasti siitä jaksetaan pitää kiinni. Kakusta riittää kyllä
kaikille, jos kukaan ei hamua itselleen jättipalaa.