Open Day at the Finnish National Opera and Ballet

Balloons!

Dancing dolls!

A dreamcastle that all the kids made together. My girl did the star tower on the left. Open Day offers a possibility to do handicrafts, and this is something my daughter really looked forward to.

Opera for the toddlers, The Barber of Seville. These toddler opera's are a great idea, but I don't like how the dramaturgist are clearly dedicated to make them enjoyable for parents too, and add jokes that only grown ups can understand. More music, less "funny" jokes, please!

We love the Open Day at the Opera, but so do many others. Queing is not fun with toddlers, and managing the crowds is something there is room to improve.

B&B Ida Maria Porvoo

Normally he is awake by 7 am. Now he slept so soundly, I had to wake him up to have a breakfast at 8 am.

While in Finland, you must take an opportunity to use the sauna.

We had a room with a view of a narrow, old fashioned street. For a moment, I almost felt like I had been transferred into Sherlock Holmes story!

My kids photographed through the mirror, doing some artwork before evening routines.

Viime viikolla vietimme kaksi päivää Porvoossa, pikkukaupungissa Helsingin kupeessa. Porvoon ehdoton helmi on vanha kaupunki. Tyttäremme sanoin: "Tämä on kauniimpi kuin satukirjoissa!".
Yövyimme vanhan kaupungin ytimessä - tai no, totta puhuen Porvoon vanha kaupunki on niin pieni, että siellä on väistämättä koko ajan ytimessä - B&B paikassa nimeltä Ida Maria.

Olen enemmän hotelli- kuin B&B-ihmisiä. Samoin on tyttärenikin. "Tämä ei näytä siltä, että täällä on sata huonetta", hän kommentoi skeptisesti. Minä taas koen olevani liian vanha jakamaan vessan muiden asukkaiden kanssa.

Ida Maria sai meidät kuitenkin käännytettyä. Tässä B&B:ssä on viisi huonetta, oleskelutila ja yhteiskäytössä olevat vessa ja kylpyhuone saunalla. Huoneemme oli tilava ja viihtyisä, nukuimme kaikki mainiosti. Mahduimme koko porukka suihkuun yhtä aikaa ja lapsilla oli huisin hauskaa.
Aamiainen oli maukas kanamunineen ja karjalanpiirakoineen.

Ida Mariassa oli meidän kanssamme myös pari muuta asukasta. Yksi heistä oli australialainen nainen. Hän olkoon todiste siitä, että paikanpäälle kannattaa tulla kauempaakin.

Last week I visited Porvoo, a small city near Helsinki, with two of my kids. Porvoo is famous with tourists mainly because of its old town, which maybe small, but lovely anyhow. We stayed over-night at B&B Ida Maria, located in the heart of the old town. 

I am more of a hotel than B&B person, and so is my daughter. "This does not look like it would have 100 rooms," my daughter said skeptically. I, on the other hand, feel that I am too old to share toilet with any other people than my family members.

But Ida Maria did a good job. This B&B has five rooms, a living room, and shared bathroom and toilet facilities. Our room was large and lovely, we all slept really good. In the evening, we could all fit into shower together, and the kids were having a splash. Breakfast was delicious with karelian pies and eggs. 

While at Ida Maria, there were couple of other travelers. One of them was an Australian woman. I think it is great - and amazing - that someone from such a faraway place finds their way to Porvoo!

Työtä Työmarkkinatorilta / Digitalization of employment services

Vierailin tällä viikolla Työmarkkinatori.fin pilottiprojektin tiedotustilaisuudessa. Kyseessä on siis ELY- ja TE-toimistojen Kehittämis- ja hankintakeskuksen (KEHA) projekti, jonka tarkoitus on digitalisoida työnhakua ja tuoda yhteen julkiset ja yksityiset palvelut. Toisin sanoen, julkinen sektori toimii mahdollistajana, yksityinen sektori tuottaa palvelun. Tämä kaikki toimii Työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa ja alustan oletetaan olevan toimintakelpoinen vuonna 2018.

Työmarkkinatori.fi on tila, jonne työnhakijat voivat luoda osaamisprofiileja – perinteisestä hausta ammattien mukaan on luovuttu. Työnantajat taasen voivat luoda alustalle työpaikkaprofiileja. Koko systeemin on tarkoitus nopeuttaa työnhakua ja sopivan työntekijän löytymistä, sekä tuoda prosessiin uudenlaista tarkkuutta ja ketteryyttä.

Tilaisuus sisälsi paljon mielenkiintoista keskustelua työnhausta ja työstä. Minä jäin miettimään näitä.

1.       Tässäkin tilaisuudessa nousi esille mantra, että nykyajan työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän osaamista yli ammattirajojen, sekä jatkuvaa kykyä oppia uutta.

Tutkinnot ja muut saavutukset on helppo kirjata nettiin. Osaamisen ja erityisesti potentiaalin sanallistaminen on huomattavasti vaikeampaa. Miten nettialusta siis toimii tässä asiassa?

2.       Edelliseen viitaten, tuottaako työnhaun digitalisoituminen eriarvoisuutta? Osaamisprofiileissa valttia ovat tunnetut opinahjot, tutkinnot ja suoraviivainen urapolku. Mutta miltä siellä näyttävät pätkätyöt, välivuodet ja tutkintoon johtamattomat opinnot? Voiko ihmisen kapasiteetin ja potentiaalin todella määritellä digitaalisessa muodossa vai vaatisiko se siltikin – hups, kuinka vanhanaikaista – kasvokkain kohtaamista ja jutustelua?

3.       ”Digitalisaatio haastaa kaiken!” En usko tähän, sillä digitalisaatio ei ole olento itsessään. Se ei voi haastaa mitään. Digitalisaatio haastaa tasan kaiken sen, mihin ihmiset sen valjastavat. Tilaisuudessa väläyteltiin muun muassa robotiikan mahdollisuuksia: Jos on pula ravintolan kokeista, niin voisiko robotin työllistää ravintolaan kokkaamaan? Varmasti voi, mutta keskustelua tulisi käydä siitä, haluammeko rakentaa sellaista yhteiskuntaa.  

4.       Mantrana tuntuu olevan se, että työelämässä tarvitaan osaajia. Todellisuus on, että suuri osa ihmisistä menee töihin ”duuniin” elääkseen – eikä tämän asian tarvitse muuttua. Elämässä on paljon muutakin kuin työ. Toisekseen, osaajista on kuulemma kova pula. Minä haluaisin tarkemmin tietää, mitä se osaaminen sitten on? Ehkäpä työnantajat joskus hieman mystifioivat liikaa oman yrityksensä tarpeita. Aika suuri osa töistä on kuitenkin mahdollista tehdä normaalilla ihmisjärjellä.

5.       Työnantajapuolelta Työmarkkinatori-palvelua kehuttiin, sillä se säästää työnantajan aikaa ”osaajien” seulomisessa. En pidä tästä ajatuksesta. Työpaikka on toivottavasti jatkossakin suhde, jossa on kaksi osapuolta – työntekijä ja työnantaja – ja jotka molemmat ovat vielä vapaan tahdon omaavia ihmisiä. Työmarkkinatorista ei saa tulla orjamarkkinatori. Anteeksi hieman radikaali ilmaisu, mutta työsuhde ei saa olla valtasuhde.

Finland’s Ministry of Economic Affairs and Employment has named the digitalization of employment services as one of its main targets. I attented the launch of työmarkkinatori.fi, a new digital platform that will be completed and in operation by 2018. This platform will make it possible for the people looking for employment to create profiles based on their skills, rather than professions. It should also promote agility and precision when employers want to find workforce.

The event offered interesting discussion about work today and tomorrow. Couple of questions popped into my mind.

1.       Everyone seems to be repeating a mantra about how workforce of tomorrow needs to be more flexible and learn new things constantly. This is mind I thought that it is easy to show your skills digitally if you can write down the degrees and the positions that you have held. But how about short-term work contracts, or the skills you have acquired without actually holding a degree in them? How do you show your real potential digitally?

2.       And continuing that thought: Will digital employment services create more unequality? Will the ones who succeed be the ones who have gone to right schools and hold the right degrees, and who have very steady career paths? How about the ones who have followed a route more complicated? I am afraid that to find the real potential in a person, you should still meet them face to face, no matter how old-fashioned and time consuming that sounds.

3.       ”Digitalization will change everything!” No it won’t. Digitalization is not a being in itself, but it is a tool that does exactly what we want it to do. We should maybe think more about what we want from it, rather than just be in a bubble, where we believe that what happens with digitalization is somehow predestinated.

4.       Other mantra: ”Companies need experts”. Come on. Yes, we need skilled workforce, but those skills are most of the time sort of skills that are quite reachable with basic human intellect. I think companies sometimes are a bit egoist in thinking what they need.

5.       Employers gave applause to digitalization of employment services and työmarkkinatori-platform, since it reduces time an employer must place on finding workforce. This is an uncomfortable idea for me. A job is a two-way interaction, there is the one offering the job and the one taking the job – and both of these parties are sensible human beings with responsibilities and free human will. I hope it stays that way. Radical shifts in power relations between these two sides would not be good. As an employer you should be ready to put time on finding the right relationship, because that is what a job contract is.

Suosikkihotellini Hotel Haven /My Favorite Hotel, Hotel Haven

Viime viikolla sain mahdollisuuden käydä tutustumassa Hotel Havenin uusiin huoneisiin. Tämä helsinkiläishotelli, osa Kämp Groupia, on ollut suosikkihotellini vuosia. Entisessä elämässäni - eli ajassa ennen lapsiani - saatoin yöpyä siellä ihan huvin vuoksi. Hotellin rauhallinen tunnelma, kodikkaat huoneet ja ihastuttava palvelu tekevät siitä täydellisen paikan rentoutumiselle kaupungin keskellä.

Last week I had a chance to visit my favorite Helsinki hotel, Hotel Haven. This hotel, these days part of a collection of luxury hotels called Kämp Group, has been my favorite for years. In my former life - meaning the life before I became a mom and still had some cash to spend - I could stay there for a night just for the fun of it. This hotel is so calm, cozy and has lovely service that it is a perfect place to stay and relax in the middle of the city.

Lapsi sairastaa, perhe köyhtyy / When the kid gets sick, mama falls into poverty

Olen kotona, en töissä, sillä B-poikamme on kipeänä.
Olemme nyt olleet suurerhe kolmen talven ajan. Ensimmäisenä talvena meillä oli flunssat, enterorokko ja pisteenä i:n päälle kaikilla lapsilla vesirokko. Toisena talvena vierailivat flunssat ja vatsataudit. Nyt, kolmantena talvena meillä on ollut noin ziljoona flunssaa ja neljällä meistä myös keuhkokuume.
Marraskuusta huhtikuun loppuun voisimme yhtä hyvin sulkeutua kotiimme ja asettaa ovelle kyltin "biohazard!".
Kaksi ekaa talvea sairastelu oli vain kurjaa. Nyt, kun minun pitäisi tienata rahaa, se on myös taloudellinen ongelma. Laskin, että olen syyskuusta saakka pystynyt tekemään 20 tunnin työviikkoa.
Se on aika vähän yrittäjälle.
Osittain tämä on tietysti oma valintani. Haluan usein olla kipeän lapsen kanssa kotona itse. Silloin on aikaa istua sylikkäin ja olla rauhassa, se aika kun arjesta usein puuttuu.
Itsepä siis valitsen. Joskus vain hinta - köyhyys - jonka valinnasta maksaa, tuntuu epäreilulta. Kaikilla kaksivuotiailla pitäisi mielestäni olla mahdollisuus istua äidin sylissä, silloin kun he ovat kipeitä - ei vain rikkaiden vanhempien kaksivuotiaiden - ilman, että se ajaa perhettä vararikkoon.
Oletusarvo suomalaisessa yhteiskunnassa on, että olisin tehnyt 50 prosenttia enemmän töitä kuin tänä vuonna olen, 40 tuntia viikossa töitä siis.
Se on mykistävän mahdoton ajatus neljän päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa.
Mitä mieltä te olette?

I am at home, not at work. Our B-boy is sick. 
We've been a family of six for three winters now. First winter we had the normal common colds, and flus, and all different kinds of box-ending illnesses. Second winter we had common colds and stomach bugs. Now, this third winter, we have had common colds and to top the like zillion of them, four of us had pneumonia.
I guess that from November till April we could just hide in our home, and put up a sign on our door which warns: "biohazard!".
During the first two winters, being sick all the time was just boring. Now it is an economical problem. I should earn money for us to live on, but I did some math, and since Semptember I have been able to work for 20 hrs a week.
That is not a lot for a freelancer!
Of course, this is partly my choice. I often want to be the one who stays at home with the sick kid. Because it is then, that there are moments to hold them in calm, because our everyday life does not really offer that possibility
So, I make the choice. But sometimes the price that we pay - being poor - for that choice seems unfair. I think that every two years old - not just the one's who have rich daddies - should be able to sit on their mama's lap when sick, without the family falling into poverty.
The presumption in our society is that I should work 50 percent more I have done, 40 hours a week. 
That is a dumbfounding presumption with four kids under five years old.
What do you think?

Kohti todellista 24h yhteiskuntaa / Towards the real 24hrs society

Kello on neljä aamulla ja olen hereillä.

Se ei ole ongelma, olen nimittäin täysin pirteä seitsemän tunnin yöunien jälkeen.

Olen aina ollut aamuvirkkua sorttia, ja niin on suurin osa suomalaisista. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessorin Timo Partosen mukaan suurin osa suomalaisista on kallellaan aamuvirkkuuteen, kun iltavirkkuja on vain 12 prosenttia ja loput onnekkaat kuuluvat välimaastoon.

Minä olen kuitenkin aamuvirkku jopa monen muun aamuvirkun mittareilla. Käyn häpeilemättä nukkumaan lasteni kanssa kello 20.30 ja herään mielelläni viideltä, jopa neljältä aamulla.

Vaikka aamuvirkkuutta pidetään yleensä yhteiskuntakelpoisena vuorokausirytminä, minun sisäinen kello aiheuttaa välillä ongelmia.

Parisuhdeaika illalla? Sen voi unohtaa heti ensi kättelyssä. En pysty katsomaan edes House of Cardsia kello yhdeksän jälkeen illalla, saati olemaan mukava kanssaihmisille.

Bileet? Ehkä, jos bileet alkavat viideltä iltapäivällä, mutta ei ole mitään toivoa siitä, että olisin kaunis, sosiaalinen ja pirtsakka seuraneiti öiseen aikaan.

Rauhallinen aamu? Säntään mielelläni ovesta ulos kello seitsemän aikaan aamulla ja pursuan siihen aikaan ideoita, joista mielelläni kerron kaikille. Suuri osa ihmisistä pitää moisia piirteitä todella ärsyttävinä.

Lounas kello 12? Minä haluaisin lounasta yleensä viimeistään kello 10. Kun triplamme olivat vauvoja, kävin aamulenkillä heidän kanssa ja usein nappasin paikalliselta huoltoasemalta hodarin kaikilla maustella kello kahdeksan aikaan aamulla.

Aamuvirkkuudesta on kirjoitettu vain vähän. Googlailin asiaa ja löysin sivukaupalla juttuja siitä, kuinka tulla aamuihmiseksi, mutta en varsinaisesti tietoa asiasta.
Meitä aamuvirkkuja kuitenkin on olemassa. Partonen kertoo, että Yhdysvalloissa esimerkiksi on tutkittu kokonaisia aamuvirkkuja sukuja, joiden jäsenillä luontainen nukkumaanmenoaika saattaa olla jo kello kuuden aikaan illalla.

Noin puolet aamuvirkkuudesta onkin geneettistä, toinen puoli tottumusta.

Minun isä ja äitini ovat aamuvirkkuja molemmat, samoin minun neljä lastani. Meillä eivät edes vauvat ole koskaan valvoneet kello yhdeksää myöhempään ja suurin osa muksuista on aina hereillä kello seitsemään mennessä. Vauvavuosina meillä on rutiininomaisesti noustu ylös kello viisi aamulla.

Osittain lapseni ovat varmasti perineet aamuvirkkuuden minulta, osittain olemme kasvattaneet heidät siihen. Olen aina ollut tarkka lasten iltarutiineista ja siitä, että sänkyyn mennään ajoissa ja siellä sängyssä todellakin nukutaan. Tämä tarkkuus ei johdu kasvattajantaidoistani vaan siitä, että olen iltaisin yksinkertaisesti liian väsynyt taistelemaan nukkumaanmenosta lasten kanssa.

Kun minä hyväksyin oman, hieman epäkonventionaalisen, sisäisen kelloni rytmin, olen voinut paremmin kuin aikaisemmin. Voin jopa sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni en ole jatkuvasti väsynyt – vireystilani alamäki alkaa vasta iltapäivällä mutta aamupäivät olen voimissani tavalla, jota en ole ennen kokenut.

Tähän löytyy helppo selitys. Sisäinen kellomme säätelee muun muassa hormonitoimintaa ja hermosolujen toimintaa. Mitä enemmän näitä toimintoja häiritään, sen enemmän ihmisillä ilmaantuu terveysriskejä kuten ylipainoa ja kohonnutta verenpainetta. Lisäksi, tutkimusten mukaan aamuvirkut ihmiset ärtyvät ja kokevat alakuloisuutta muita helpommin, mikäli heidän luontainen vuorokausirytminsä rikkoutuu.

Täydellisessä yhteiskunnassa ihmiset pystyisivät elämään oman sisäisen kellonsa mukaisesti. Kun rakentelen mielessäni utopiaa tällaisesta yhteiskunnasta, uskon, että sillä voisi olla valtavat vaikutukset kansanterveyteen ja talouteen. Työn tuottavuuden suhteen se olisi varmasti tehokkaampi uudistus kuin kiky koskaan tulee olemaan.

Käytännössä tällaisen yhteiskunnan rakentamisessa olisi tietysti haasteensa. Ihmisten pitää pystyä toimimaan yhdessä tiettyinä ennalta sovittuina aikoina. Toisaalta, mahdotonta se tuskin olisi, ainakaan työelämässä. Joustavat työajat ja teknologia tarjoavat tässäkin asiassa mahdollisuuksia, joista suurin osa on todennäköisesti vielä hyödyntämättä.

Asiantuntijana artikkelissa THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.

It is four a.m, and I am wide awake.

It is not a problem, since I feel rested after having slept seven hours.

I’ve always been a morning person, as are most of the Finns, according to Professor Timo Partonen at National Institute for Health and Welfare. Only 12 percentage of Finnish are evening type, and the rest are lucky and fall somewhere in between two extremes.

But I am an ultra morning person even in standards of some other morning persons. I like to fall asleep at the same time as my kids do, 8.30 p.m., and I am often awake by 5 a.m, sometimes earlier.

People think it is easy for us morning people. Well, it is not always so.

Couple-time in the evenings? No way, I can’t even watch House of Cards after 9 p.m., never mind be in contact with other human being.

Party-time? Well, yes, if the party starts by 5p.m. Otherwise I am too knackered.

Rushless mornings? I like to rush out of house by 7 a.m., and at that time I am full of ideas that I love to share to everyone. No one likes me then.

Lunchtime? I want to eat lunch the latest at 10 a.m. When our triplets were babies, I’d take them on a stroll and have a hot dog… at 8 a.m.

There is not much written about morning people. I googled and found mostly articles on how to become one. But I am not alone. Partonen tells me about studies done in the USA, where people across generations are morning people to the extent that their natural time to go to sleep is at 6 p.m.

Genetics explain half of the morning typeness, customs and habits the other half.

My both parents are morning people, and so are my four kids. They always go to sleep by 9 p.m. and routinely wake up the latest at 7 a.m. When my kids were babies, they always got up by 5 a.m.

They are most likely naturally born to be morning types, but also, habits and routines do count. I have always been very strict on bed-time routines. It is not a sign of good parenting, but rather that I am simply too tired in the evenings to fight with kids who won’t sleep.

Once I accepted my natural, may be a little inconvenient, inner circadian clock, I have felt a lot better than ever and had more energy. I could even say, I have had more energy than I’ve known to be possible. I do get easily tired in the afternoon, but during mornings I am doing great.

This is easy to explain. Our circadian rhythm is also responsible for how our cells work and hormonal functions. If these bodily functions are distracted, it is always a health risk, which may increase blood pressure and cause weight gain, for example. Also, researchers have found that if the natural rhythm of morning people is distracted, they get more easily depressed and anxious than the evening types.

In a perfect society, people could live their lives respecting their circadian rhythm. This kind of utopia might make a huge difference in public health. There might be less heart diseases, problems caused by weight issues and depression, for example. Also, it could have important impact in economy, as people could function at the time of the day they are the most productive. As we know, it is not the hours that we work that matter, but what we do with those hours.

This sort of society is still an utopia, since as a society we need some rules which help us to come together at certain times to fulfil certain tasks. But there are possibilities that technology and flexible working hours offer in this respect that I believe are not used in their full potential yet.

Professor Timo Partonen offered his expert advice on this article.