Vierailin tällä viikolla Työmarkkinatori.fin
pilottiprojektin tiedotustilaisuudessa. Kyseessä on siis ELY- ja TE-toimistojen
Kehittämis- ja hankintakeskuksen (KEHA) projekti, jonka tarkoitus on
digitalisoida työnhakua ja tuoda yhteen julkiset ja yksityiset palvelut. Toisin
sanoen, julkinen sektori toimii mahdollistajana, yksityinen sektori tuottaa
palvelun. Tämä kaikki toimii Työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa ja alustan
oletetaan olevan toimintakelpoinen vuonna 2018.
Työmarkkinatori.fi on tila, jonne työnhakijat voivat
luoda osaamisprofiileja – perinteisestä hausta ammattien mukaan on luovuttu.
Työnantajat taasen voivat luoda alustalle työpaikkaprofiileja. Koko systeemin on
tarkoitus nopeuttaa työnhakua ja sopivan työntekijän löytymistä, sekä tuoda prosessiin
uudenlaista tarkkuutta ja ketteryyttä.
Tilaisuus sisälsi paljon mielenkiintoista keskustelua
työnhausta ja työstä. Minä jäin miettimään näitä.
1. Tässäkin
tilaisuudessa nousi esille mantra, että nykyajan työntekijöiltä vaaditaan
entistä enemmän osaamista yli ammattirajojen, sekä jatkuvaa kykyä oppia uutta.
Tutkinnot ja muut saavutukset
on helppo kirjata nettiin. Osaamisen ja erityisesti potentiaalin
sanallistaminen on huomattavasti vaikeampaa. Miten nettialusta siis toimii
tässä asiassa?
2. Edelliseen
viitaten, tuottaako työnhaun digitalisoituminen eriarvoisuutta?
Osaamisprofiileissa valttia ovat tunnetut opinahjot, tutkinnot ja
suoraviivainen urapolku. Mutta miltä siellä näyttävät pätkätyöt, välivuodet ja
tutkintoon johtamattomat opinnot? Voiko ihmisen kapasiteetin ja potentiaalin
todella määritellä digitaalisessa muodossa vai vaatisiko se siltikin – hups,
kuinka vanhanaikaista – kasvokkain kohtaamista ja jutustelua?
3. ”Digitalisaatio
haastaa kaiken!” En usko tähän, sillä digitalisaatio ei ole olento itsessään. Se
ei voi haastaa mitään. Digitalisaatio haastaa tasan kaiken sen, mihin ihmiset
sen valjastavat. Tilaisuudessa väläyteltiin muun muassa robotiikan
mahdollisuuksia: Jos on pula ravintolan kokeista, niin voisiko robotin
työllistää ravintolaan kokkaamaan? Varmasti voi, mutta keskustelua tulisi käydä
siitä, haluammeko rakentaa sellaista yhteiskuntaa.
4. Mantrana
tuntuu olevan se, että työelämässä tarvitaan osaajia. Todellisuus on, että
suuri osa ihmisistä menee töihin ”duuniin” elääkseen – eikä tämän asian tarvitse
muuttua. Elämässä on paljon muutakin kuin työ. Toisekseen, osaajista on
kuulemma kova pula. Minä haluaisin tarkemmin tietää, mitä se osaaminen sitten
on? Ehkäpä työnantajat joskus hieman mystifioivat liikaa oman yrityksensä
tarpeita. Aika suuri osa töistä on kuitenkin mahdollista tehdä normaalilla
ihmisjärjellä.
5. Työnantajapuolelta
Työmarkkinatori-palvelua kehuttiin, sillä se säästää työnantajan aikaa
”osaajien” seulomisessa. En pidä tästä ajatuksesta. Työpaikka on toivottavasti
jatkossakin suhde, jossa on kaksi osapuolta – työntekijä ja työnantaja – ja
jotka molemmat ovat vielä vapaan tahdon omaavia ihmisiä. Työmarkkinatorista ei
saa tulla orjamarkkinatori. Anteeksi hieman radikaali ilmaisu, mutta työsuhde
ei saa olla valtasuhde.
Finland’s Ministry
of Economic Affairs and Employment has named the digitalization of employment
services as one of its main targets. I attented the launch of
työmarkkinatori.fi, a new digital platform that will be completed and in
operation by 2018. This platform will make it possible for the people looking
for employment to create profiles based on their skills, rather than
professions. It should also promote agility and precision when employers want
to find workforce.
The event offered
interesting discussion about work today and tomorrow. Couple of questions
popped into my mind.
1.
Everyone
seems to be repeating a mantra about how workforce of tomorrow needs to be more
flexible and learn new things constantly. This is mind I thought that it is
easy to show your skills digitally if you can write down the degrees and the positions
that you have held. But how about short-term work contracts, or the skills you
have acquired without actually holding a degree in them? How do you show your
real potential digitally?
2.
And
continuing that thought: Will digital employment services create more
unequality? Will the ones who succeed be the ones who have gone to right
schools and hold the right degrees, and who have very steady career paths? How
about the ones who have followed a route more complicated? I am afraid that to
find the real potential in a person, you should still meet them face to face,
no matter how old-fashioned and time consuming that sounds.
3.
”Digitalization
will change everything!” No it won’t. Digitalization is not a being in itself,
but it is a tool that does exactly what we want it to do. We should maybe think
more about what we want from it, rather than just be in a bubble, where we
believe that what happens with digitalization is somehow predestinated.
4.
Other
mantra: ”Companies need experts”. Come on. Yes, we need skilled workforce, but
those skills are most of the time sort of skills that are quite reachable with
basic human intellect. I think companies sometimes are a bit egoist in thinking
what they need.
5.
Employers
gave applause to digitalization of employment services and työmarkkinatori-platform,
since it reduces time an employer must place on finding workforce. This is an
uncomfortable idea for me. A job is a two-way interaction, there is the one
offering the job and the one taking the job – and both of these parties are
sensible human beings with responsibilities and free human will. I hope it
stays that way. Radical shifts in power relations between these two sides would
not be good. As an employer you should be ready to put time on finding the
right relationship, because that is what a job contract is.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti