Minne katosivat kahvit? / What happened to meeting with people?

Olin yli neljä vuotta lasten kanssa kotona, poissa työelämästä. Kun syksyllä palasin mukaan aikuisten yhteiskuntaan, tuntui kuin olisin tullut ulkoavaruudesta. Työelämässä moni asia on muuttunut.

Ensinnäkin, kovin montaa yritystä, joissa olin töissä ennen lapsia, ei enää ole olemassa..

Toisekseen, jos työpaikoilla oli kiire neljä vuotta sitten, nyt siellä vasta hulabaloo tuntuukin olevan. Yksi lehden toimituspäällikkö kertoi minulle, että hän tekee nyt yksin samat työt, jotka aiemmin teki kolme ihmistä.

Kiire näkyy myös siinä, että suurella joukolla ihmisiä ei ole enää aikaa tavata toisiaan. Muistan, kun aloitin työt toimittajana, istuskelin jatkuvasti kahveilla tapaamassa ihmisiä yksinkertaisesti tutustuakseni heihin.

Sähköposti korvaa nykyään kahvit. Jos siis joku ehtii vastata sähköpostiin.

Puhelimeen ei kuulemma vastaa enää kukaan.

Ymmärrän hyvin nykyajan vaatimuksen tehokkuudesta. Aikaa ei ole hukattavana, kaiken pitää olla tuottoisaa nyt, koska jos katsoo talouden yleistä tilaa niin henkilökohtaisella, yritysmaailman, valtion kuin totta puhuen koko maapallon näkökulmasta, valtava määrä rahaa tuntuu kadonneen jonnekin mystiseen paikkaan, koska kaikkialla vyö pitää kiristää entistä tiukemmaksi.

Toisaalta, olen vakaasti sitä mieltä, että turhia pullakahveja ei ole. Yksi tapaaminen lisää ymmärrystä, luo yhteistä kieltä ja kontakteja, synnyttää toimivia ajatuksia ja ideoita ja kaiken päälle antaa useimmiten hyvän mielen paljon paremmin kuin liuta näennäisen tehokkaita sähköposteja.

I spent over four years away from work after my kids were born.

Last fall I returned to an adult world of work, and many things seem to have changed.

First, many companies I worked for, do not exist anymore.

Second, if people were busy at offices four years ago, now it seems to be a full hulabaloo over there. One managing editor of a magazine told me she does now the same work that used to be done by three people.

The “being busy” can also be seen in that many people seem not to have time to meet each other anymore. When I started as a journalist, I spent endless hours having a cup of coffee with people, just in order to get to know them and to understand their work.

Now, e-mails are the new coffee. If someone has time to type the mails, of course. Many don’t, and no one answers the telephone anymore, I am told.

I understand the today’s need to be efficient in every single aspect of the word. I can look at the financial situation on personal, societal, business – even on worldwide – level, and a huge amount of money seems to have disappeared into some inexplicable place, since everyone needs to tighten the belt all the time.

But I still hold a great favor for coffee & buns meetings. One meeting can give so many ideas, contacts, promote understanding and common language and on top of that land a good mood that a bunch of seemingly efficient e-mails just cannot compete with.