Vietin päivän Naistenklinikalla osastolla 42. Se on riskiraskauksien osasto, jossa aikoinaan itsekin makoilin triplat mahassani.
Nyt olin siellä - onneksi - työasioissa.
On hämmentävää, miten rauhalliselta koko osasto ja ihmiset tuntuivat, kun toimintaa katsoi ulkopuolisena.
Osastolla sisällä ollessani olin niin täynnä pelkoa ja huolta, että tuntui kuin olisin maannut lasinsirpaleiden päällä ja kuin mörkö olisi voinut hypätä kimppuun mistä nurkasta hyvänsä.
Meidän triplat onneksi syntyivät ehjinä.
Moni asia elämässä kirkastuu vasta jälkikäteen. Kun nyt katsoin osaston asiakkaita vauvamahoineen, sanoisin että olkaa rauhassa. Itse en viihtynyt raskauksissani, mutta nyt näen magiikan: Täydellinen symbioosi äidin ja lapsen välillä. Sen hetken - sillä hetki se elämässä vain on - ainutlaatuisuus helposti unohtuu.
Today I spent the day at the ward 42 at Naistenklinikka. In this ward risk pregnancies are monitored.
I spent some time there also few years ago, when pregnant with triplets.
Today I was there for work.
It amazed me how controlled and serene everything felt when not being a pregnant patient myself. I remember being there, and at that time the whole place felt to have been made of glass, ready to break and tear me apart.
Luckily, our triplets were born healthy.
Many things and happenings in life only make sense afterwards. For me, being pregnant is one of them. It did not suit me well. But looking at these moms to be with their baby bellies, i see the magic. It is the perfect symbiosis between the mother and the child. It is a unique moment - and a moment it is considering a whole lifetime - and that uniqueness is too easy to forget.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti