Työniloa ja lääkekehitystä / A bit of joy, a bit of pharmaceutics

Ben Armstrong. Hän minä olen tänään.

Olen tiedemies, innostunut molekyyleistä. Yritän yhdessä kollegani kanssa vakuuttaa lääkeyhtiötä pistämään dollareita geeniterapiaan perustuvaan sairaudenhoitoon.

No, ei vaiskaan.

Oikeasti en ymmärrä molekyyleistä mitään. Olen vain mukana lääkeyhtiö Bayerin järjestämässä koulutuspäivässä, jossa simuloidaan prosessia, jonka avulla lääkkeet kehitetään. Minun lisäkseni mukana on parisenkymmentä toimittajaa ja potilasjärjestön edustajaa.

Tiukasta aiheesta huolimatta, nauran päivän aikana paljon.

Tämä päivä on yksi esimerkki siitä, mitä rakastan kirjoittajan työssäni. Pääsen tutustumaan maailmoihin ja ihmisiin, joita en muuten kohtaisi. Saan luvan innostua ja oppia asioita, joita en olisi itse edes tajunnut haluavani oppia.

Toivon kaikille muillekin löytämisen ja kohtaamisten iloa työpäiviinsä. Ja kaikille johtajille ja hallitusten jäsenille toivon myös viisautta antaa työntekijöilleen tähän mahdollisuus. Sillä sieltä ne tärkeät ideat ennemmin tai myöhemmin kumpuavat, ei ne tukka putkella viipottavan työntekijän aivoihin ehdi tupsahtaa.

Ben Armstrong. That is who I am today.

I am a scientist, and very excited about molecules. Together with my colleague, I try to convince a pharmaceutical company to put some dollars into gene therapy.

Well, not really.

In real life, I understand nothing of molecules. I am just taking part in a pharmaceutical company Bayer’s event, where around twenty of us are participating in a simulation, which is supposed to help us to understand, how new medicines find their way into market.

In spite of the seriousness of the subject, during the day I laugh a lot.

This day was an example of what I love in my work as a writer. I get to know people and things that I would never bump into otherwise. I have a permission to be excited and learn about ideas that I never even would have guessed I’d want to learn.

I hope that all of you are able to find this sort of joy in your work, too. And to all you big bosses and members of boards, I wish the wisdom to let your workers to have the chance and time to be enlightened with ideas.

Because that is how the important stuff is found, sooner or later.