Lapiperheiden köyhyys tulee kalliiksi

Lapsen maailma -lehdessä oli mielenkiintoinen juttu lapsiperheiden köyhyydestä. Liverpoolin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan köyhyys – ei työttömyys – on uhka niin äidin kuin lapsen mielenterveydelle. Köyhän rajana tutkimuksessa pidettiin suhteellista köyhyyttä, eli sitä että perheellä on käytettävissään 60% tai alle maan kotitalouksien keskituloista.

Köyhyyden vaikutus tuli lapsiin usein äidin kautta: kun äiti stressaa rahapulaa, miettii mistä saadaan ruokaa ja tuntee huonoa oloa siitä, että ei pysty tarjoamaan lapselleen niin sanottua normaalia lapsuutta taloudellisesti, heijastuu se myös lapsen psyykeen.

Menkööt äidit töihin?
Se ei ikävä kyllä ole nykyaikana enää pätevä neuvo, sillä liian moni köyhä jo käy töissä. Länsimaihin on syntynyt köyhä työväenluokka, jossa työstä saatava korvaus ei riitä sellaiseen elämään, että ruokaa riittäisi ja vapaa-ajallakin voisi vähän joskus kuluttaa. Nämä äidit ovat ihmisiä, jotka tekevät yhtä pitkää päivää kuin kuka tahansa toimitusjohtaja, mutta saavat työstään kuussa korvauksen, jonka toimari nappaa parissa päivässä.

Kun siis työpäiviä halutaan pidentää ja palkkoja laskea, kannattaa miettiä tekojen seurauksia. On totta, että Suomessa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta se ei ole kauhean terävä peruste heikentää ihmisten elämänlaatua ja murtaa lapsiperheiden jaksamista. Suomessa on pitkään oltu ylpeitä tasa-arvosta ja siitä, että työtä tehdään reiluilla ehdoilla. Toivottavasti siitä jaksetaan pitää kiinni. Kakusta riittää kyllä kaikille, jos kukaan ei hamua itselleen jättipalaa.